*

Sanna Vauranoja

Kansallinen häpeäriitti saa riittää

Lähes kahdenkymmenen vuoden häpeäpaalussa seisoskelun jälkeen, Suomi rohkaistui eilen juhlimaan kansallista ilonpäivää Niskasen kultamitalin siivittämänä. Niskanen muisti mitalihumussa lapsuuden suurta esikuvaansa Mika Myllylää. Norjalaisten mielestä se oli sopimatonta.

Mietin jo huulirasva-Johaugin käryn aikaan, että kovin on erilaiset kansalliset reagointitavat näihin käryihin. Norskit syyttivät systeemiä ja pitivät omansa puolta. Johaug palaa kilpaladuille pikimmiten huulet rasvattuna kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samassa tilanteessa suomalaiset ajoivat yhden historian kovimmista ja ansioituneimmista hiihtäjistään hautaan ja loput kiinnitettiin kansalliseen häpeäpaaluun loppuelämäkseen.

Lienee sanomattakin selvää, että piskuinen Norja ei ole noussut maailman hiihtokärkeen vuosikymmeniksi vain vuorilla ja öljyisillä vuonoillaan vaan siihen on tarvittu kansallista ohjelmaa, joka ei tarkoittane pelkkää kaurapuuroa. Jos valtavan Venäjän hiihtohuippujakin on ollut menneinä ja nykyisinä aikoina rajallinen määrä, vaikka olympialaisissa kuskattiin näytehuoneeseen puhdasta siperialaismummon pissaa, miten Norja olisi yltänyt toistuvasti huipulle usealla kärjellä ihan puhtain paperein?

Mika Myllylä on kaikista tapahtumista huolimatta tähänastisen hiihtohistoriamme kovin nimi ja hänelle voidaan se kunnia myöntää julkisesti, vaikka hän sitä ei enää itse ole kuulemassa ja vaikka norjalaisille tulisi kuinka paha mieli tahansa omasta kaksinaismoralismistaan. Myllylän tuloksiin ei päästä pelkillä aineilla, vaan kyllä siinä on hiihtolenkki jos toinenkin vedetty äärirajoilla. 

On siis hienoa ja rohkeaa, että Iivo Niskanen muisti Myllylää eilen. Tietysti kiitos sekä onnea Iivolle mielettömän hienosta suorituksesta! Ja erityisesti nyt on aika lopettaa itsesyytökset ja häpeäpaalujen ylläpito Suomessa: vedetään rohkeasti kotiinpäin, seistään omiemme takana ja voi kai sitä joskus heittäytyä toisen eteen ladulle, jos ei muuten suksi oikein kulje. Vai mitä norjalaiset?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Hyvin puhuttu!

Että Mika Myllylästä oli tullut esikuva ja innoituksen lähde Iivolle sillä ei varmasti ole mitään tekemistä piristeiden kanssa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Mikähän vimma suomalaisilla on tähän itseruoskintaan.
Meidän valtamedia YLE piti korkeanprofiilin tiedotusta yllä ettei vain keneltäkään päässyt unohtumaan Lahti 2001.
Totta, eikö olis ollut jo aika unohtaa.
Ihailen norjalaisia he eivät kakkaa omaan pesäänsä yrittävät pitää sen kynsin hampain puhtaana.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Urheilun soisi olevan puhdasta, mutta ei siinä urheilijat ole pääsyyllisiä, vaan lääketehtaat, lääkärit, laboratoriot, hiihtopomot ja koko systeemi. Sekin, että dogingvalvonta laahaa edistyneimpien douppaajien takana, joskus kaukanakin, on ihan tarkoituksellista. Dopingvalvonta myös syytteeseen huonosta toiminnasta menneinä vuosina erityisesti.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

En seuraa paljon urheilua, mutta suhtaudun siihen niin kuin leikkiin yleensä, peliä ja leikkiä. Leikkikin muuttuu aikuisten käsissä usein liian totiseksi.

Toki varmaan Myllylä on mielissään taivaan pilven päällä, että häntä puolustetaan ja mainetta puhdistetaan. Tähän pitäisi yhä useammin ryhtyä, kun ihminen on vielä elossa. Suomessa on liikaa post mortem (kuoleman jälkeen) mentaliteettia. Kun ihminen vielä on elossa, kaikki voidaan korjata. Näin olisi parempi kaikille.

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Täysin samaa mieltä! Nyt maineen puhdistus lämmittää edes läheisiä, mutta kiva, jos asianosainenkin olisi kuulemassa.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset